Heinäsirkanvihreä

Jokunen aika sitten selasin kirjastossa käsityölehtiä, ja bongasin Modassa kivan näköisen neuletakin. Hieman epäluuloisena aloin tutkia ohjetta, koska kokemukseni mukaan käsityölehtien mallit ovat kovin usein mallia palapeli alhaalta-ylös. Tämä takki osoittautui kuitenkin ylhäältä-alas neulottavaksi raglaniksi, ja mallin suunnittelijaksi paljastui Veera Välimäki. Yes please, tämän mie tahdon neuloa!

Ohje: Ochre - Okrankeltainen jakku (Veera Välimäki)

Lanka: 2 vyyhteä Wollmeise Pure 100% Merino Superwashia värissä Grashüpfer 

(lankaa jäi yli noin metri)

Puikot: 3.0mm

Ohjeen linkki vie ravelryyn, mistä ohje on ostettavissa englanninkielisenä. Suomenkielisenä ohje on julkaistu Modassa 3/2011.

Lopputulosta rakastan suunnattomasti, mutta neulomiskokemus oli välillä hieman tuskainen. Yleensähän Veeran ohjeet ovat erittäin selkeitä ja yksityiskohtaisia, mutta ilmeisesti ohjetta oli hieman modattu (heh heh) lehteen mahduttamiseksi. Hieman meinasi jäädä epäselväksi montako kertaa mitäkin kavennuksia ja levennyksiä toistetaan, ja jouduin useamman kerran tiiraamaan apua  ravelryn projektikuvista.

Eilen kokoonnuimme paikallisen neuleporukan kanssa luokseni neuletapaamiseen. Minä käytin tilaisuuden hyväkseni, ja raahasin Villaviidakon Emman hetkeksi jos toiseksikin ulos kuvaamaan valmistuneita neuleitani. Taideopiskelijalla meinasi mennä hermo hankalanväristen neuleiden kanssa: jos neule näytti oikean väriseltä, oli koko muu maailma sininen. Mutta upeita kuvia Emma jälleen kerran otti - siis kiitos ja anteeksi :D

Mummolan räsymatto

Malli: perussukka ylhäältä alas, 2-8 kerroksen raitoja satunnaisessa järjestyksessä

Lanka: läjä sekalaisia jämiä

Puikot: 2.25mm pyörö (magic loopilla kaksi sukkaa yhtä aikaa)

Tykkään, tykkään niin hirmuisen paljon!

Tämän lähemmäs mummolaa en itse ole koskaan päässyt - viisi vuotta sitten vierailin äitini syntymäkodissa. Se oli oikeasti hieno kokemus ihmiselle, joka ei koskaan ole saanut tutustua isovanhempiinsa. Oli jännittävää miettiä, miltä mökki mahtoi näyttää kun äitini perhe siellä vielä asui. Pystyin melkein näkemään äitini uutuudenkiiltävät kumisaappaat, joista isosisko oli kateellinen sekä mummoni tiukka ryppy silmien välissä (minulla on sama kiukkuryppy) antamassa kyytiä herrahenkilölle, joka oli eksynyt väärälle talolle viinaostoksille keskellä yötä - mummoni oli uhannut iskeä häntä puntarilla päähän. Oikeasti nämä tapahtumat sijoittuvat perheen seuraavaan kotiin, mutta väliäkö hällä. Minun ajatuksissani mummo istuu tyytyväisenä keinutuolissa mökissään (ilman kiukkuryppyä) ja kissa venyttelee räsymatolla olevassa aurinkoläikässä. Räsymatto on kirjava, kuten nämä sukat.

I would walk 500 miles and I would walk 500 more

Olen löytänyt uuden rakkauden: kävelyn. Eikä mitään kevyttä sunnuntaikävelyä, vaan pistellään töppöstä toisen eteen niin lujaa kuin ikinä. Sitten jos kävellen ei pääse niin lujaa että tuntuu, on aika vähän juosta.

Ja ne töppöset - luultavasti suurin syy tähän rakkauteeni:

Kuva demonstroi toisen näiden maailman parhaiden kenkien ärsyttävistä piirteistä - vähänkään pidemmällä nurtsilla (saati sitten oikeasti luonnon helmassa) kulkiessa varpaanvälit täyttyy kasvillisuudesta. Voikukat ovat erittäin hanakoita tarraamaan varpaisiin, harmi kun en niistä ole ottanut kuvaa. (Se toinen ärsyttävyys on, että kaikki hiekanmurut ja suuremmatkin sattumat tahtoo hyppiä kenkään sisään. Vika voi kyllä hyvin olla minussakin, olen nimittäin mestari poimimaan kiviä ihan kaikkiin kenkiini.)

Niin, tämä minun rakkauskävelyni tapahtuu työmatkalla, jota kertyy noin kuuden kilometrin verran päivittäin. Ennen työmatkakävely oli useimmiten melkolailla epämieluisaa puuhaa. Välillä ärsytti niin hiivatisti lähteä tarpomaan töihin, ja useimmiten tuli kävellessä hiki, ja sitten sai töissä möllöttää hikinahkeissa vaatteissa. Kengätkin hiersi ja what not.

Nyt kiskaisen aamulla innoissani lenkkikamppeet päälle ja viisivarvaskengät jalkaan ja kipitän töihin suihkuun. Mitä kovempi hiki tulee, sen parempi :D

Tarinan opetus? Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. Eli pistele menemään sellaista tahtia, että taatusti hiki lentää ja muutkin sen huomaa :D Kaupanpäällisinä tästä on tullut itselle hirrrveen hyvä mieli ja huomattavasti virkeämpi olo. (Ja kanssakävelijöille ihmeteltävää, kun tuijottavat epäuskoisina mun kenkiäni.)

Parasta palautetta

Joulun alla innostuin neulomaan kissakamuille leluhiiriä.

Hiljattain havaitsin, että ainakin yksi hiiri on saanut kovasti rakkautta osakseen.

Parasta palautetta neulojalle (tai tässä tapauksessa virkkaajalle) on se, että valmis työ pääsee käyttöön <3

Hirrrveen hyvää vappua!

Ajattelin ostaa itselleni vappuherkuksi Ben & Jerry's Coconutterly fair-jätskiä, jota en ole syönyt varmaan pariin vuoteen, mutta joka oli minusta taannoin maailmankaikkeuden parasta jäätelöä. Potentiaalista ostopaikkaa googlelta kysellessäni minulle kuitenkin selvisi karmea totuus: kyseistä makua ei enää valmisteta! NOOOOOO!

Pohdin sitten jonkun muun makuvaihtoehdon ostamista, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Puuttui se kookos. Tässä vaiheessa alkoi myös arveluttaa kyseisten tuotteiden sisältämä sokerimäärä, koskapa olen pari kuukautta noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pieni sokeriherkuttelukin silloin tällöin sallittakoon, mutta eniten mietitytti se, olisivatko nämä jätskit liian imeliä - monet "normiherkut" ovat nimittäin tummaan suklaaseen tottuneille makunystyröilleni nykyään liian makeita. Semminkin, kun jostakin blogista löytämäni arvostelun mukaan Coconutterly oli huomattavasti vähemmän äkkimakea kuin muut B&J-maut.

No, tästä reseptistä se ajatus sitten lopulta lähti, ja tähän päädyttiin:

Minun versioni oli tällainen:

80g tummaa suklaata (Fazerin Thin Dark, 70% kaakaota)
1 rkl kermaa
2 dl kookoskermaa
250g mascarpone-tuorejuustoa
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
kourallinen paahdettuja kookoslastuja (löytyy esim. Punnitse ja säästästä)

- Sulata 40g suklaata vesihauteessa kermatilkan kanssa.
- Sekoita kookoskerma ja mascarpone sauvasekoittimella sulaan suklaaseen.
- Totea maku liian vähäsuklaiseksi ja sekoita joukkoon n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta.
- Kääntele lusikalla sekaan 40g rouhittua suklaata ja kourallinen murennettuja kookoslastuja.
- Jäähdytä jääkaapissa, jos maltat.
- Naatiskele! (Maistuu ehdottomasti parhaalta Poliisimestari-lusikalla!)

Lähestulkoon täydellistä tästä tuli. Ainoa vika on se, että suklaa ei edelleenkään maistu tarpeeksi voimakkaasti. Ensi kerralla taidan sulattaa koko levyllisen suklaata mössön sekaan.

Sanonpahan vaan, että OMNOMNOM!

Saanko esitellä: Oiva

Käväisinpähän maakuntareissullani Rompepäivillä. Oli rompetta jos monenmoista, kanelipullista moottorisahoihin.

Ja oli Oiva.

Pihakoivun juurelle oli ilmaantunut Oivan silmien värisiä tulppaaneita!

Se oli kai sitä rakkautta ensi silmäyksellä.

Oiva-armaani on siis kännykkäpussi. Justiinsa passelin kokoinen semmoiselle äly(ttömälle)puhelimelle. Kisuserkkujen lisäksi Rompepäiville oli saapunut myös Oivan possu- ja pöllösukulaisia, hurjan somia kaikki.

Aina hymyilyttää, kun näen Oivan.

Lady in Red

Paikallisten neulojien pikkujouluissa sain kolme kerää punaista Dropsin Baby Alpaca Silkiä. Kerät kertoivat hetimiten tahtovansa huiviksi, ja hetken mietittyäni tiesin myös juuri oikean vastaanottajan huiville - Facebookin luovuushaasteeseen osallistuneen ystäväni, jota minun siis piti haasteen tiimoilta lahjoa jollakin itsetehdyllä.

Ohje: Magrathea (Martina Behm)

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk, himpun vajaa 150g

Puikot: 3.0mm

 

Aloitin huivin neulomisen jo joskus joulun jälkeen, mutta ilmeisesti olin alkuvuodesta jokseenkin pihalla, koska en millään oppinut simppeliä reunapitsiä ulkoa. Jatkuva ohjeen pläräys ärsytti siinä määrin, että huivi hautautui neulekorin pohjalle joksikin aikaa. Kierot puikot-neuleretriitin lähestyessä kaivoin huivintekeleen esiin, koskapa halusin lahjoa ystävääni retriitissä. Upposi se reunapitsikin lopulta tähän kovaan kaaliin...

Tavoilleni uskollisesti huivi valmistui aivan viime tingassa, ja pingotin sen torstai-iltana, kun lähtö retriittiin oli perjantaina. Ajoitus osoittautui kuitenkin aivan täydelliseksi, koskapa aivan vahingossa huivin luovutus osui ystäväni syntymäpäiväksi!

Lahjonnan kohde oli huiviinsa kovin tykästynyt. Toisille neulojille onkin aivan huippua neuloa, he osaavat arvostaa :)

Pikku Punahilkka lähettää kiitokset kuvista Emmalle Villaviidakkoon!

Kevyttä ilmassa

Käsityörintamalla on valmistuneiden töiden suhteen ollut viime viikot hiljaista, joten esittelen hitusen vanhempaa tuotantoa (mullahan onkin kahden vuoden käsityöt esittelemäti - varokaa vaan!)

Moneen kertaan ja monessa paikassa nähty, mutta aina yhtä ihana. Miun versioni valmistui noin kuukausi sitten.

Ohje: Still light tunic (Veera Välimäki)

Lanka: Drops Alpaca 445g

Puikot: 3.0mm

Jotkut ovat valitelleet Still lightin tekemisen olevan loputonta ja kuolettavan tylsää oikean neulomista, mutta minusta se oli suorastaan meditatiivista. Mekko tuntui soljuvan puikolta ihan itsestään.

Tykkään lopputuloksesta hurjasti, se on ehdoton suosikkini kaikista neulomistani vaatekappaleista. Neulemekkoja on ehdottomasti saatava lisää, monta!

Näistä kuvista kyllä huomaa kevään tulon - ne on otettu tasan kuukausi sitten. Lumikasat ovat kutistuneet hurjasti, ja samalla ikävä kyllä kelit ovat käymässä turhan lämpimiksi alpakkamekolle. Ehkäpä kesäksi voisi neuloa vaikka pellavaisen mekon...

Herraseurassa

Viikonloppu vierähti leppoisasti yhden kaksijalkaisen ja yhden nelijalkaisen herran seurassa, ja sisälsi pitkiä yöunia, kissan rapsuttelua, ulkopuuhia sekä tulisijankäytön lyhyen oppimäärän. Pidempi intensiivikurssi aiheesta seurannee hieman myöhemmin.

Selkokielellä sanottuna olimme miehen vanhempien luona talon- ja kissanvahteina, ja minä pyysin vihdoin opastusta tuvan uunin lämmitykseen. Aiemmin olen ilomielin jättänyt sen muiden huoleksi.

Kyllä kelpaisi leivinuuni itsellekin, on se vaan mainio kapine. Ruoat kypsyivät hetkessä, ja mikäpä sen ihanampaa, kuin istua puulaatikolla ja nojata selkä lämmintä uuninkylkeä vasten ruokaa odotellessa.

Nelijalkaisen herran seura on paljon kaivattua terapiaa. Miehelle puhjenneen allergian takia oma nelijalka-armaani on asunut jo useamman vuoden vanhempieni luona toisessa kaupungissa, ja kissanikävä on minulla kova.

Hirveen heleppoo ottaa kuvia mustasta kissasta iltahämärissä tarkennusongelmaisella kameralla - not!

 

Tästä myyrien kauhusta onkin hiljalleen sukeutumassa lupsakka kotikissa.

Ihanata on, kun joku kuoputtaa massusta!

Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kissaherra jäi maaseudun rauhaan, kun me ahtauduimme autoon ja ajoimme kaupunkiin. Kahvit hörpättyään mies jatkoi matkaa omaan kaupunkiinsa - töiden vuoksi asumme nimittäin viikot eri paikkakunnilla.

 

Minä jään odottelemaan seuraavaa viikonloppua.

Pääsiäispuuhaa

Pääsiäisen aikaan tuli piipahdettua kotimaisemissa. Teinisiskon huoneesta löytyi tällainen nykytaideinstallaatio, johon en malttanut olla tarttumatta. Ihanaiset termit "lankaoksennus" ja "pätkärääkätty" saivat aivan uuden merkityksen. Kuvitus takuutärähtänyttä kännykameralaatua, pahoittelen.

Kauaa ei tarvinnut yksin tämän taideteoksen parissa ähertää, kun paikalle ilmaantui näppäräsorminen apuri. Tätin tyttö <3

Alkuillasta mies alkoi patistella minua autoon ja kotimatkalle. Millään en ois malttanut lähteä, kun jäi homma kesken.

Ehkä kerran vielä tapaamme, lankaoksennus.

Tässä.

Toisen vuoden kevätaurinko on lämmittänyt sen verran mukavasti, että tämä työmyyräkin päätti vihdoin kaivautua esiin kolostaan. Niin että tässä sitä nyt ollaan. Taas, vielä, miten vaan.

Viimeisten kahden vuoden aikana täällä on koettu melkoisia mullistuksia. Elämä sai uuden nelivuotissuunnitelman, jonka päätteeksi olisi tarkoitus painaa päähänsä hassu hattu. Sen myötä vaihtui kotikaupunki, ja ala, vaikkei nyt ei kokonaan vaihtunut, niin ainakin haarautui aivan eri suuntaan. Niin moni asia on muuttunut, että täällä taitaa kirjoitella aivan eri emäntä kuin kaksi vuotta sitten. Paljon onnellisempi ainakin.

Myyränpesän on tarkoitus toimia paikkana, jossa voin hömppäillä ja hömpsästää aivotyön vastapainoksi niistä elämän oikeasti tärkeistä asioista: neulomisesta, kauniista esineistä ja asioista, ihanista hetkistä.

Tervetuloa mukaan. Taas, vielä tai miten vaan.

Se työntäisi kädet multaan, sitä aurinko palvoisi...

Eilen ja tänään kiersin kirppareita ja kasvikauppoja, ja puuhastelin sittenpienen keittiötarhan meidän paahteiselle parvekkeelle.

Kirpparikierroksen suosikkilöytöni: Shampanjanjäähdytin, johon istutin valmiina taimina ostamaani kuukausimansikkaa.

Salaattitarha pääsi vanhaan kiuluun.

Näiden kasvit ovat vielä sisällä esikasvatuksessa...

Pelargonia on parvekkeen ainoa syömäkelvoton kasvi, mutta sai oman haarukan sekin. Ettei vain kateus iske ja lopeta kukkimistaan mokoma ;)

Alunperin haaveilin ruukuiksi vanhoja emalikattiloita, mutta ne olivat turhan kalliita. Onneksi löytyi korvikkeeksi muuta hauskaa, ja varsinkin tuo shampanjanjäähdytin on aivan ykkönen. Nyt en vain malttaisi odottaa, että multaiset purkit muuttuvat vihreiksi keitaiksi :)

Jokunen kasvi on vielä haaveissa, timjamin tahtoisin ja ehkä tomaatin tai paprikan. Pitäisi vain lähteä metsästämään lisää ruukkujakin.

Aurinkokissat

Blogirassuni on jäänyt vaille päivityksiä kiireiden ja väsymyksen takia. Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin neulominen ei ole kiinnostanut pätkääkään, eikä siis ole ollut raportoitavaakaan.

No nyt on.

Projekti: Aurinkokissat / Cats in the Sun

Malli: Kotitiikeri / Kulkukissa (Jenni Österman)

Lanka: Neuleunelmia-sukkalanka

Puikot: 2.5mm pyörö sekä 3mm sukkapuikot

Ravelryssä törmäsin jonkun tekemiin kotitiikereihin, ja rakastuin ensi silmäyksellä. Kirjastossa sattui jopa olemaan Neulekirja vapaana hyllyssä, joten säntäsin sen heti seuraavana päivänä hakemaan. Ihanan pirteän värinen Neuleunelmia-lanka oli odotellut laatikossa sopivaa projektia joulumarkkinoilta asti, ja nyt sille löytyi täydellinen ohje.

Muutin mallia hieman, sillä ohjeen mukaan lankaa olisi tarvittu 150g ja minulla oli vain 100g. Ihanat näistä tuli näinkin, ja lankaakin jäi reilusti yli... Napit ovat enimmäkseen miehen äidin varastoista löytyneitä lahjoituksia, kaikki ihanan eriparisia :)

Näistä tuli todelliset hyvän mielen sukat, ja puikot ovat taas viuhuneet näiden valmistumisen jälkeen. Pari keskeneräistä työtä on valmistunut ja uutta päässyt puikoille. Seuraavaksi puikoille päässee Neulekirjan ihanat Jänikset maailmankartalle -jämäsukat.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Elämää neljän seinän sisällä

Neulerintamalla on ollut viime päivät hiljaista, varsinkin kun vietin pitkän viikonlopun kipeänä. Liian voimattomana heiluttelemaan puikkoja, vankina neljän seinän sisällä.

Aika torstai-illasta sunnuntaihin kului h i t a a s t i. 

Jopa kattorakenteet vaikuttivat mielenkiintoisilta verrattuna aamupäivien televisio-ohjelmatarjontaan.

Kissat tuijottelivat ikkunalaudalta.

 

Totoro kuunteli, kuinka chilit ja salaatti kasvavat kohisten.

Perjantai-iltana sai sentään ihailla värikästä auringonlaskua ikkunasta.

Launataina alkoi neulominenkin taas kiinnostaa, ja sunnuntaina pääsin kunnolla vauhtiin. Mutta mihinkään monimutkaiseen ei aivotoiminta riittänyt, joten käytin loput Novitan Bambut tiskirätteihin.

Viikonlopun jälkeen taas ei neulominen ole hirveästi jaksanut kiinnostaa. Hamsterikuu on kuitenkin lopuillaan, joten pitäisi kai yrittää kovalla loppurutistuksella saada se Decimal-takki valmiiksi...

P.S. Virkkuukoukku on sentään heilunut muutamana iltana, ja ikuisuuspeittoon on syntynyt jokunen pala lisää.

Neuleuskottomuus

Minusta ei taida saada säädyllistä yhden projektin neulojaa vaikka yrittäisi. Tarkoitus oli kaikkien noiden huivinhärpäkkeiden valmistuttua vääntää Decimal loppuun ennen uusien töiden aloittamista. No, toisin kävi...

Projekti: WIP-eating owl eli neulepöllö (Ravelryssä)

Malli: Birdie backbag

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3.0mm

Tällainen projektipussukka keskeneräisille neuleille syntyi viikonlopun aikana :) Lankana Tennesseetä omista varastoista, tuo keltainen varsinkin on jotain todella vanhaa. Ja sitä riittäisi vielä vaikka toiseen pöllöön...

Löysin vieläpä omista varastoista tuollaisen mummonkalsareiden värisen piilovetoketjun, joka upposi tuonne keltaisuuteen ihan kivasti. Pienen kantokahvan neuloin i-cordina kaksinkertaisella langalla.

Siipien alla on pienet napilliset taskut, joissa voi säilyttää esimerkiksi mittanauhaa ja pieniä saksia.

Ja sisään mahtuvat kivasti pienemmät neuleprojektit :)

Vielä on mietinnässä, josko jaksaisin vuorittaa tämän. Olisi vähän tukevampi, eikä varmaan puikotkaan sujahtelisi läpi yhtä helposti kuin pelkästä neuleesta :)

Viimeisessä kuvassa on taas yksi neuleuskottomuuden tuotos, sukat Cascaden Heritage -langasta My vampire boyfriend -ohjeella. Ja vielä yhden projektin aloittaminen on pyörinyt mielessä, Decimal-takki taas ei jaksaisi kiinnostaa oikeastaan yhtään. Se on niin ruman värinenkin :P

Mutta niin kai se on, että neulomisen on tarkoitus olla kiva harrastus eikä mitään pakkopullaa - siispä neulon just sitä, mikä huvittaa ;)

Huiveja - ja täydellisen neulekuvan metsästys

Rakastan kameraani. Jos oikein intoudun, ei edes -35 asteen pakkanen häiritse (kokeiltu joululomalla...). En väitä olevani kovinkaan hyvä kuvaaja, mutta nautin siitä ja haluan kehittyä.

Neulekuvaamiseen haasteen tuo se, että haluaisin itse olla siellä kameran takana, mutta toisaalta myös kameran edessä. Esimerkiksi villatakki nyt vaan näyttää paremmalta ihmisen päällä kuin henkarissa roikkuessaan.

Joo hei, hieno pannunalunen! Eiku jaa, sehän onkin hattu!

Pienempiä juttuja, kuten sukkia, huiveja ja pipoja pystyy toki kuvaamaan itsensä päällä käsivaralta, mutta siitä hommasta on kyllä sommittelu ja asettelu kaukana. Hyvällä tuurilla siellä kahdenkymmenen kuvan joukossa on pari onnistunuttakin otosta. Lisähaastetta tuo järkkärillä kuvaaminen - ne kun tuppaa olemaan painavia ja hankalasti yhdessä kädessä pidettäviä.

Eiks oo makee rajaus! Just näin mä tän suunnittelin!

Toki kuvaajaksi voi pyytää puoliskoa tai kaveria - mutta eihän se sitten oo mun ottama kuva! Ei silloin itse pääse niin paljon vaikuttamaan lopputulokseen. Ja jos itse tahtoo kameran taa, voisi tietysti pyytää jotakuta muuta toimimaan mallina. Mutta no... toistaiseksi en ole pyytänyt miestä sonnustautumaan mun villatakkeihin tai pitsihuiveihin.

Ei kai tässä muu auta kuin kloonata itsensä.


No, jotain valmista on taas syntynyt, ja ihan itse kuvattu...

Malli: GAP-tastic cowl (Ravelry)

Ravelry-projekti: Green infinity

Lanka: Novita Polaris, 2 kerää/215 grammaa

Puikot: 8.0mm pyörö

Tämän tein lähinnä edellisessä postauksessa esittelemäni lehtikuvioisen kaulurin kaveriksi, siihen kun en saanut tehtyä mielestäni tarpeeksi isoa (=lämmintä) kaulusta. Mutta pääsee tämä taatusti yksinäänkin käyttöön, tuli sen verran kiva :)

Mitään mallitilkkuahan ei kannata tämmöistä projektia varten tehdä, eikä edes tehdessä mittailla. Hyvä tulee. No, tulihan siitä, mutta kahden kerran sijasta tämä täytyy kieputtaa kaulan ympäri kolme kertaa... Vähän aikaa mietin purkamista ja uudelleen neulomista, mutta olkoon noin. Kyllä se pääsee käyttöön joka tapauksessa. Karvaa siitä vaan irtoaa ihan tuhottomasti :<

 Malli: Multnomah

Rav-projekti: Raitaunelma

Lanka: Vironvilla, 157 grammaa

Puikot: 3.5mm pyörö

Tästä huivista tuli suosikkini samantien. Se on ihanan iso ja lämmin, ja nuo värit! Täyttä terapiaa :)

Malli on ihanan yksinkertainen, jolloin värit pääsevät oikeuksiinsa. Ja reunassa on hieman pitsiä piristyksenä. Täydellinen huivi siis :)

Nämä molemmat huivit kartuttivat grammatiliäni lankahamstereissa. (Minut löytää nelosblogista). Lankahamsterit on kyllä innostanut ainakin minua neulomaan ahkerasti, mutta toisaalta langanostokielto tuntuu jotenkin ikävältä. Eipä silti, en minä tammikuussakaan ostanut yhtään lankaa. Ei tehnyt edes mieli. Mutta nyt kun tietää että langanostaminen on kiellettyä, se tuntuu erittäin houkuttelevalta :D

Seuraavana hamsterityönä puikoilla on Decimal. Lankana Novitan Tennessee, eikä hajuakaan miksi olen sitä tuon värisenä joskus ostanut, tai mitä siitä aioin tehdä. Suurin osa langasta oli vieläpä purettua, eli olen oikeasti jotain siitä neulonut! Aivoni ilmeisen tehokkaasti blokanneet tämän epämiellyttävän muiston :D

Ei siis oo mun väri, ollenkaan. Valmistuttuaan tämä tekele pääsee värikylpyyn ja muuttuu toivottavasti kauniin oliivinvihreäksi :D

Tämmöistä tällä kertaa. Jatkamme neulomista sekä täydellisen neulekuvan metsästystä :D