Herraseurassa

Viikonloppu vierähti leppoisasti yhden kaksijalkaisen ja yhden nelijalkaisen herran seurassa, ja sisälsi pitkiä yöunia, kissan rapsuttelua, ulkopuuhia sekä tulisijankäytön lyhyen oppimäärän. Pidempi intensiivikurssi aiheesta seurannee hieman myöhemmin.

Selkokielellä sanottuna olimme miehen vanhempien luona talon- ja kissanvahteina, ja minä pyysin vihdoin opastusta tuvan uunin lämmitykseen. Aiemmin olen ilomielin jättänyt sen muiden huoleksi.

Kyllä kelpaisi leivinuuni itsellekin, on se vaan mainio kapine. Ruoat kypsyivät hetkessä, ja mikäpä sen ihanampaa, kuin istua puulaatikolla ja nojata selkä lämmintä uuninkylkeä vasten ruokaa odotellessa.

Nelijalkaisen herran seura on paljon kaivattua terapiaa. Miehelle puhjenneen allergian takia oma nelijalka-armaani on asunut jo useamman vuoden vanhempieni luona toisessa kaupungissa, ja kissanikävä on minulla kova.

Hirveen heleppoo ottaa kuvia mustasta kissasta iltahämärissä tarkennusongelmaisella kameralla - not!

 

Tästä myyrien kauhusta onkin hiljalleen sukeutumassa lupsakka kotikissa.

Ihanata on, kun joku kuoputtaa massusta!

Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kissaherra jäi maaseudun rauhaan, kun me ahtauduimme autoon ja ajoimme kaupunkiin. Kahvit hörpättyään mies jatkoi matkaa omaan kaupunkiinsa - töiden vuoksi asumme nimittäin viikot eri paikkakunnilla.

 

Minä jään odottelemaan seuraavaa viikonloppua.