Hiljattain havaitsin, että ainakin yksi hiiri on saanut kovasti rakkautta osakseen.
Parasta palautetta neulojalle (tai tässä tapauksessa virkkaajalle) on se, että valmis työ pääsee käyttöön <3
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Parasta palautetta
Joulun alla innostuin neulomaan kissakamuille leluhiiriä.
Hiljattain havaitsin, että ainakin yksi hiiri on saanut kovasti rakkautta osakseen.
Parasta palautetta neulojalle (tai tässä tapauksessa virkkaajalle) on se, että valmis työ pääsee käyttöön <3
Hiljattain havaitsin, että ainakin yksi hiiri on saanut kovasti rakkautta osakseen.
Parasta palautetta neulojalle (tai tässä tapauksessa virkkaajalle) on se, että valmis työ pääsee käyttöön <3
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Hirrrveen hyvää vappua!
Ajattelin ostaa itselleni vappuherkuksi Ben & Jerry's Coconutterly fair-jätskiä, jota en ole syönyt varmaan pariin vuoteen, mutta joka oli minusta taannoin maailmankaikkeuden parasta jäätelöä. Potentiaalista ostopaikkaa googlelta kysellessäni minulle kuitenkin selvisi karmea totuus: kyseistä makua ei enää valmisteta! NOOOOOO!
Pohdin sitten jonkun muun makuvaihtoehdon ostamista, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Puuttui se kookos. Tässä vaiheessa alkoi myös arveluttaa kyseisten tuotteiden sisältämä sokerimäärä, koskapa olen pari kuukautta noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pieni sokeriherkuttelukin silloin tällöin sallittakoon, mutta eniten mietitytti se, olisivatko nämä jätskit liian imeliä - monet "normiherkut" ovat nimittäin tummaan suklaaseen tottuneille makunystyröilleni nykyään liian makeita. Semminkin, kun jostakin blogista löytämäni arvostelun mukaan Coconutterly oli huomattavasti vähemmän äkkimakea kuin muut B&J-maut.
No, tästä reseptistä se ajatus sitten lopulta lähti, ja tähän päädyttiin:
Minun versioni oli tällainen:
80g tummaa suklaata (Fazerin Thin Dark, 70% kaakaota)
1 rkl kermaa
2 dl kookoskermaa
250g mascarpone-tuorejuustoa
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
kourallinen paahdettuja kookoslastuja (löytyy esim. Punnitse ja säästästä)
- Sulata 40g suklaata vesihauteessa kermatilkan kanssa.
- Sekoita kookoskerma ja mascarpone sauvasekoittimella sulaan suklaaseen.
- Totea maku liian vähäsuklaiseksi ja sekoita joukkoon n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta.
- Kääntele lusikalla sekaan 40g rouhittua suklaata ja kourallinen murennettuja kookoslastuja.
- Jäähdytä jääkaapissa, jos maltat.
- Naatiskele! (Maistuu ehdottomasti parhaalta Poliisimestari-lusikalla!)
Lähestulkoon täydellistä tästä tuli. Ainoa vika on se, että suklaa ei edelleenkään maistu tarpeeksi voimakkaasti. Ensi kerralla taidan sulattaa koko levyllisen suklaata mössön sekaan.
Sanonpahan vaan, että OMNOMNOM!
Pohdin sitten jonkun muun makuvaihtoehdon ostamista, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Puuttui se kookos. Tässä vaiheessa alkoi myös arveluttaa kyseisten tuotteiden sisältämä sokerimäärä, koskapa olen pari kuukautta noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pieni sokeriherkuttelukin silloin tällöin sallittakoon, mutta eniten mietitytti se, olisivatko nämä jätskit liian imeliä - monet "normiherkut" ovat nimittäin tummaan suklaaseen tottuneille makunystyröilleni nykyään liian makeita. Semminkin, kun jostakin blogista löytämäni arvostelun mukaan Coconutterly oli huomattavasti vähemmän äkkimakea kuin muut B&J-maut.
No, tästä reseptistä se ajatus sitten lopulta lähti, ja tähän päädyttiin:
Minun versioni oli tällainen:
80g tummaa suklaata (Fazerin Thin Dark, 70% kaakaota)
1 rkl kermaa
2 dl kookoskermaa
250g mascarpone-tuorejuustoa
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
kourallinen paahdettuja kookoslastuja (löytyy esim. Punnitse ja säästästä)
- Sulata 40g suklaata vesihauteessa kermatilkan kanssa.
- Sekoita kookoskerma ja mascarpone sauvasekoittimella sulaan suklaaseen.
- Totea maku liian vähäsuklaiseksi ja sekoita joukkoon n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta.
- Kääntele lusikalla sekaan 40g rouhittua suklaata ja kourallinen murennettuja kookoslastuja.
- Jäähdytä jääkaapissa, jos maltat.
- Naatiskele! (Maistuu ehdottomasti parhaalta Poliisimestari-lusikalla!)
Lähestulkoon täydellistä tästä tuli. Ainoa vika on se, että suklaa ei edelleenkään maistu tarpeeksi voimakkaasti. Ensi kerralla taidan sulattaa koko levyllisen suklaata mössön sekaan.
Sanonpahan vaan, että OMNOMNOM!
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Saanko esitellä: Oiva
Käväisinpähän maakuntareissullani Rompepäivillä. Oli rompetta jos monenmoista, kanelipullista moottorisahoihin.
Ja oli Oiva.
Se oli kai sitä rakkautta ensi silmäyksellä.
Oiva-armaani on siis kännykkäpussi. Justiinsa passelin kokoinen semmoiselle äly(ttömälle)puhelimelle. Kisuserkkujen lisäksi Rompepäiville oli saapunut myös Oivan possu- ja pöllösukulaisia, hurjan somia kaikki.
Aina hymyilyttää, kun näen Oivan.
Ja oli Oiva.
 |
| Pihakoivun juurelle oli ilmaantunut Oivan silmien värisiä tulppaaneita! |
Se oli kai sitä rakkautta ensi silmäyksellä.
Oiva-armaani on siis kännykkäpussi. Justiinsa passelin kokoinen semmoiselle äly(ttömälle)puhelimelle. Kisuserkkujen lisäksi Rompepäiville oli saapunut myös Oivan possu- ja pöllösukulaisia, hurjan somia kaikki.
Aina hymyilyttää, kun näen Oivan.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Lady in Red
Paikallisten neulojien pikkujouluissa sain kolme kerää punaista Dropsin Baby Alpaca Silkiä. Kerät kertoivat hetimiten tahtovansa huiviksi, ja hetken mietittyäni tiesin myös juuri oikean vastaanottajan huiville - Facebookin luovuushaasteeseen osallistuneen ystäväni, jota minun siis piti haasteen tiimoilta lahjoa jollakin itsetehdyllä.
Aloitin huivin neulomisen jo joskus joulun jälkeen, mutta ilmeisesti olin alkuvuodesta jokseenkin pihalla, koska en millään oppinut simppeliä reunapitsiä ulkoa. Jatkuva ohjeen pläräys ärsytti siinä määrin, että huivi hautautui neulekorin pohjalle joksikin aikaa. Kierot puikot-neuleretriitin lähestyessä kaivoin huivintekeleen esiin, koskapa halusin lahjoa ystävääni retriitissä. Upposi se reunapitsikin lopulta tähän kovaan kaaliin...
Tavoilleni uskollisesti huivi valmistui aivan viime tingassa, ja pingotin sen torstai-iltana, kun lähtö retriittiin oli perjantaina. Ajoitus osoittautui kuitenkin aivan täydelliseksi, koskapa aivan vahingossa huivin luovutus osui ystäväni syntymäpäiväksi!
Lahjonnan kohde oli huiviinsa kovin tykästynyt. Toisille neulojille onkin aivan huippua neuloa, he osaavat arvostaa :)
Pikku Punahilkka lähettää kiitokset kuvista Emmalle Villaviidakkoon!
Ohje: Magrathea (Martina Behm)
Lanka: Drops Baby Alpaca Silk, himpun vajaa 150g
Puikot: 3.0mm
Aloitin huivin neulomisen jo joskus joulun jälkeen, mutta ilmeisesti olin alkuvuodesta jokseenkin pihalla, koska en millään oppinut simppeliä reunapitsiä ulkoa. Jatkuva ohjeen pläräys ärsytti siinä määrin, että huivi hautautui neulekorin pohjalle joksikin aikaa. Kierot puikot-neuleretriitin lähestyessä kaivoin huivintekeleen esiin, koskapa halusin lahjoa ystävääni retriitissä. Upposi se reunapitsikin lopulta tähän kovaan kaaliin...
Tavoilleni uskollisesti huivi valmistui aivan viime tingassa, ja pingotin sen torstai-iltana, kun lähtö retriittiin oli perjantaina. Ajoitus osoittautui kuitenkin aivan täydelliseksi, koskapa aivan vahingossa huivin luovutus osui ystäväni syntymäpäiväksi!
Lahjonnan kohde oli huiviinsa kovin tykästynyt. Toisille neulojille onkin aivan huippua neuloa, he osaavat arvostaa :)
Pikku Punahilkka lähettää kiitokset kuvista Emmalle Villaviidakkoon!
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Kevyttä ilmassa
Käsityörintamalla on valmistuneiden töiden suhteen ollut viime viikot hiljaista, joten esittelen hitusen vanhempaa tuotantoa (mullahan onkin kahden vuoden käsityöt esittelemäti - varokaa vaan!)
Moneen kertaan ja monessa paikassa nähty, mutta aina yhtä ihana. Miun versioni valmistui noin kuukausi sitten.
Jotkut ovat valitelleet Still lightin tekemisen olevan loputonta ja kuolettavan tylsää oikean neulomista, mutta minusta se oli suorastaan meditatiivista. Mekko tuntui soljuvan puikolta ihan itsestään.
Tykkään lopputuloksesta hurjasti, se on ehdoton suosikkini kaikista neulomistani vaatekappaleista. Neulemekkoja on ehdottomasti saatava lisää, monta!
Näistä kuvista kyllä huomaa kevään tulon - ne on otettu tasan kuukausi sitten. Lumikasat ovat kutistuneet hurjasti, ja samalla ikävä kyllä kelit ovat käymässä turhan lämpimiksi alpakkamekolle. Ehkäpä kesäksi voisi neuloa vaikka pellavaisen mekon...
Moneen kertaan ja monessa paikassa nähty, mutta aina yhtä ihana. Miun versioni valmistui noin kuukausi sitten.
Ohje: Still light tunic (Veera Välimäki)
Lanka: Drops Alpaca 445g
Puikot: 3.0mm
Jotkut ovat valitelleet Still lightin tekemisen olevan loputonta ja kuolettavan tylsää oikean neulomista, mutta minusta se oli suorastaan meditatiivista. Mekko tuntui soljuvan puikolta ihan itsestään.
Tykkään lopputuloksesta hurjasti, se on ehdoton suosikkini kaikista neulomistani vaatekappaleista. Neulemekkoja on ehdottomasti saatava lisää, monta!
Näistä kuvista kyllä huomaa kevään tulon - ne on otettu tasan kuukausi sitten. Lumikasat ovat kutistuneet hurjasti, ja samalla ikävä kyllä kelit ovat käymässä turhan lämpimiksi alpakkamekolle. Ehkäpä kesäksi voisi neuloa vaikka pellavaisen mekon...
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Herraseurassa
Viikonloppu vierähti leppoisasti yhden kaksijalkaisen ja yhden nelijalkaisen herran seurassa, ja sisälsi pitkiä yöunia, kissan rapsuttelua, ulkopuuhia sekä tulisijankäytön lyhyen oppimäärän. Pidempi intensiivikurssi aiheesta seurannee hieman myöhemmin.
Selkokielellä sanottuna olimme miehen vanhempien luona talon- ja kissanvahteina, ja minä pyysin vihdoin opastusta tuvan uunin lämmitykseen. Aiemmin olen ilomielin jättänyt sen muiden huoleksi.
Kyllä kelpaisi leivinuuni itsellekin, on se vaan mainio kapine. Ruoat kypsyivät hetkessä, ja mikäpä sen ihanampaa, kuin istua puulaatikolla ja nojata selkä lämmintä uuninkylkeä vasten ruokaa odotellessa.
Nelijalkaisen herran seura on paljon kaivattua terapiaa. Miehelle puhjenneen allergian takia oma nelijalka-armaani on asunut jo useamman vuoden vanhempieni luona toisessa kaupungissa, ja kissanikävä on minulla kova.
Tästä myyrien kauhusta onkin hiljalleen sukeutumassa lupsakka kotikissa.
Selkokielellä sanottuna olimme miehen vanhempien luona talon- ja kissanvahteina, ja minä pyysin vihdoin opastusta tuvan uunin lämmitykseen. Aiemmin olen ilomielin jättänyt sen muiden huoleksi.
Kyllä kelpaisi leivinuuni itsellekin, on se vaan mainio kapine. Ruoat kypsyivät hetkessä, ja mikäpä sen ihanampaa, kuin istua puulaatikolla ja nojata selkä lämmintä uuninkylkeä vasten ruokaa odotellessa.
Nelijalkaisen herran seura on paljon kaivattua terapiaa. Miehelle puhjenneen allergian takia oma nelijalka-armaani on asunut jo useamman vuoden vanhempieni luona toisessa kaupungissa, ja kissanikävä on minulla kova.
 |
| Hirveen heleppoo ottaa kuvia mustasta kissasta iltahämärissä tarkennusongelmaisella kameralla - not! |
 |
| Ihanata on, kun joku kuoputtaa massusta! |
Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kissaherra jäi maaseudun rauhaan, kun me ahtauduimme autoon ja ajoimme kaupunkiin. Kahvit hörpättyään mies jatkoi matkaa omaan kaupunkiinsa - töiden vuoksi asumme nimittäin viikot eri paikkakunnilla.
Minä jään odottelemaan seuraavaa viikonloppua.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Pääsiäispuuhaa
Pääsiäisen aikaan tuli piipahdettua kotimaisemissa. Teinisiskon huoneesta löytyi tällainen nykytaideinstallaatio, johon en malttanut olla tarttumatta. Ihanaiset termit "lankaoksennus" ja "pätkärääkätty" saivat aivan uuden merkityksen. Kuvitus takuutärähtänyttä kännykameralaatua, pahoittelen.
Kauaa ei tarvinnut yksin tämän taideteoksen parissa ähertää, kun paikalle ilmaantui näppäräsorminen apuri. Tätin tyttö <3
Alkuillasta mies alkoi patistella minua autoon ja kotimatkalle. Millään en ois malttanut lähteä, kun jäi homma kesken.
Ehkä kerran vielä tapaamme, lankaoksennus.
Kauaa ei tarvinnut yksin tämän taideteoksen parissa ähertää, kun paikalle ilmaantui näppäräsorminen apuri. Tätin tyttö <3
Alkuillasta mies alkoi patistella minua autoon ja kotimatkalle. Millään en ois malttanut lähteä, kun jäi homma kesken.
Ehkä kerran vielä tapaamme, lankaoksennus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)