Saanko esitellä: Oiva

Käväisinpähän maakuntareissullani Rompepäivillä. Oli rompetta jos monenmoista, kanelipullista moottorisahoihin.

Ja oli Oiva.

Pihakoivun juurelle oli ilmaantunut Oivan silmien värisiä tulppaaneita!

Se oli kai sitä rakkautta ensi silmäyksellä.

Oiva-armaani on siis kännykkäpussi. Justiinsa passelin kokoinen semmoiselle äly(ttömälle)puhelimelle. Kisuserkkujen lisäksi Rompepäiville oli saapunut myös Oivan possu- ja pöllösukulaisia, hurjan somia kaikki.

Aina hymyilyttää, kun näen Oivan.

Lady in Red

Paikallisten neulojien pikkujouluissa sain kolme kerää punaista Dropsin Baby Alpaca Silkiä. Kerät kertoivat hetimiten tahtovansa huiviksi, ja hetken mietittyäni tiesin myös juuri oikean vastaanottajan huiville - Facebookin luovuushaasteeseen osallistuneen ystäväni, jota minun siis piti haasteen tiimoilta lahjoa jollakin itsetehdyllä.

Ohje: Magrathea (Martina Behm)

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk, himpun vajaa 150g

Puikot: 3.0mm

 

Aloitin huivin neulomisen jo joskus joulun jälkeen, mutta ilmeisesti olin alkuvuodesta jokseenkin pihalla, koska en millään oppinut simppeliä reunapitsiä ulkoa. Jatkuva ohjeen pläräys ärsytti siinä määrin, että huivi hautautui neulekorin pohjalle joksikin aikaa. Kierot puikot-neuleretriitin lähestyessä kaivoin huivintekeleen esiin, koskapa halusin lahjoa ystävääni retriitissä. Upposi se reunapitsikin lopulta tähän kovaan kaaliin...

Tavoilleni uskollisesti huivi valmistui aivan viime tingassa, ja pingotin sen torstai-iltana, kun lähtö retriittiin oli perjantaina. Ajoitus osoittautui kuitenkin aivan täydelliseksi, koskapa aivan vahingossa huivin luovutus osui ystäväni syntymäpäiväksi!

Lahjonnan kohde oli huiviinsa kovin tykästynyt. Toisille neulojille onkin aivan huippua neuloa, he osaavat arvostaa :)

Pikku Punahilkka lähettää kiitokset kuvista Emmalle Villaviidakkoon!

Kevyttä ilmassa

Käsityörintamalla on valmistuneiden töiden suhteen ollut viime viikot hiljaista, joten esittelen hitusen vanhempaa tuotantoa (mullahan onkin kahden vuoden käsityöt esittelemäti - varokaa vaan!)

Moneen kertaan ja monessa paikassa nähty, mutta aina yhtä ihana. Miun versioni valmistui noin kuukausi sitten.

Ohje: Still light tunic (Veera Välimäki)

Lanka: Drops Alpaca 445g

Puikot: 3.0mm

Jotkut ovat valitelleet Still lightin tekemisen olevan loputonta ja kuolettavan tylsää oikean neulomista, mutta minusta se oli suorastaan meditatiivista. Mekko tuntui soljuvan puikolta ihan itsestään.

Tykkään lopputuloksesta hurjasti, se on ehdoton suosikkini kaikista neulomistani vaatekappaleista. Neulemekkoja on ehdottomasti saatava lisää, monta!

Näistä kuvista kyllä huomaa kevään tulon - ne on otettu tasan kuukausi sitten. Lumikasat ovat kutistuneet hurjasti, ja samalla ikävä kyllä kelit ovat käymässä turhan lämpimiksi alpakkamekolle. Ehkäpä kesäksi voisi neuloa vaikka pellavaisen mekon...

Herraseurassa

Viikonloppu vierähti leppoisasti yhden kaksijalkaisen ja yhden nelijalkaisen herran seurassa, ja sisälsi pitkiä yöunia, kissan rapsuttelua, ulkopuuhia sekä tulisijankäytön lyhyen oppimäärän. Pidempi intensiivikurssi aiheesta seurannee hieman myöhemmin.

Selkokielellä sanottuna olimme miehen vanhempien luona talon- ja kissanvahteina, ja minä pyysin vihdoin opastusta tuvan uunin lämmitykseen. Aiemmin olen ilomielin jättänyt sen muiden huoleksi.

Kyllä kelpaisi leivinuuni itsellekin, on se vaan mainio kapine. Ruoat kypsyivät hetkessä, ja mikäpä sen ihanampaa, kuin istua puulaatikolla ja nojata selkä lämmintä uuninkylkeä vasten ruokaa odotellessa.

Nelijalkaisen herran seura on paljon kaivattua terapiaa. Miehelle puhjenneen allergian takia oma nelijalka-armaani on asunut jo useamman vuoden vanhempieni luona toisessa kaupungissa, ja kissanikävä on minulla kova.

Hirveen heleppoo ottaa kuvia mustasta kissasta iltahämärissä tarkennusongelmaisella kameralla - not!

 

Tästä myyrien kauhusta onkin hiljalleen sukeutumassa lupsakka kotikissa.

Ihanata on, kun joku kuoputtaa massusta!

Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kissaherra jäi maaseudun rauhaan, kun me ahtauduimme autoon ja ajoimme kaupunkiin. Kahvit hörpättyään mies jatkoi matkaa omaan kaupunkiinsa - töiden vuoksi asumme nimittäin viikot eri paikkakunnilla.

 

Minä jään odottelemaan seuraavaa viikonloppua.

Pääsiäispuuhaa

Pääsiäisen aikaan tuli piipahdettua kotimaisemissa. Teinisiskon huoneesta löytyi tällainen nykytaideinstallaatio, johon en malttanut olla tarttumatta. Ihanaiset termit "lankaoksennus" ja "pätkärääkätty" saivat aivan uuden merkityksen. Kuvitus takuutärähtänyttä kännykameralaatua, pahoittelen.

Kauaa ei tarvinnut yksin tämän taideteoksen parissa ähertää, kun paikalle ilmaantui näppäräsorminen apuri. Tätin tyttö <3

Alkuillasta mies alkoi patistella minua autoon ja kotimatkalle. Millään en ois malttanut lähteä, kun jäi homma kesken.

Ehkä kerran vielä tapaamme, lankaoksennus.

Tässä.

Toisen vuoden kevätaurinko on lämmittänyt sen verran mukavasti, että tämä työmyyräkin päätti vihdoin kaivautua esiin kolostaan. Niin että tässä sitä nyt ollaan. Taas, vielä, miten vaan.

Viimeisten kahden vuoden aikana täällä on koettu melkoisia mullistuksia. Elämä sai uuden nelivuotissuunnitelman, jonka päätteeksi olisi tarkoitus painaa päähänsä hassu hattu. Sen myötä vaihtui kotikaupunki, ja ala, vaikkei nyt ei kokonaan vaihtunut, niin ainakin haarautui aivan eri suuntaan. Niin moni asia on muuttunut, että täällä taitaa kirjoitella aivan eri emäntä kuin kaksi vuotta sitten. Paljon onnellisempi ainakin.

Myyränpesän on tarkoitus toimia paikkana, jossa voin hömppäillä ja hömpsästää aivotyön vastapainoksi niistä elämän oikeasti tärkeistä asioista: neulomisesta, kauniista esineistä ja asioista, ihanista hetkistä.

Tervetuloa mukaan. Taas, vielä tai miten vaan.