Kevyttä ilmassa

Käsityörintamalla on valmistuneiden töiden suhteen ollut viime viikot hiljaista, joten esittelen hitusen vanhempaa tuotantoa (mullahan onkin kahden vuoden käsityöt esittelemäti - varokaa vaan!)

Moneen kertaan ja monessa paikassa nähty, mutta aina yhtä ihana. Miun versioni valmistui noin kuukausi sitten.

Ohje: Still light tunic (Veera Välimäki)

Lanka: Drops Alpaca 445g

Puikot: 3.0mm

Jotkut ovat valitelleet Still lightin tekemisen olevan loputonta ja kuolettavan tylsää oikean neulomista, mutta minusta se oli suorastaan meditatiivista. Mekko tuntui soljuvan puikolta ihan itsestään.

Tykkään lopputuloksesta hurjasti, se on ehdoton suosikkini kaikista neulomistani vaatekappaleista. Neulemekkoja on ehdottomasti saatava lisää, monta!

Näistä kuvista kyllä huomaa kevään tulon - ne on otettu tasan kuukausi sitten. Lumikasat ovat kutistuneet hurjasti, ja samalla ikävä kyllä kelit ovat käymässä turhan lämpimiksi alpakkamekolle. Ehkäpä kesäksi voisi neuloa vaikka pellavaisen mekon...

Herraseurassa

Viikonloppu vierähti leppoisasti yhden kaksijalkaisen ja yhden nelijalkaisen herran seurassa, ja sisälsi pitkiä yöunia, kissan rapsuttelua, ulkopuuhia sekä tulisijankäytön lyhyen oppimäärän. Pidempi intensiivikurssi aiheesta seurannee hieman myöhemmin.

Selkokielellä sanottuna olimme miehen vanhempien luona talon- ja kissanvahteina, ja minä pyysin vihdoin opastusta tuvan uunin lämmitykseen. Aiemmin olen ilomielin jättänyt sen muiden huoleksi.

Kyllä kelpaisi leivinuuni itsellekin, on se vaan mainio kapine. Ruoat kypsyivät hetkessä, ja mikäpä sen ihanampaa, kuin istua puulaatikolla ja nojata selkä lämmintä uuninkylkeä vasten ruokaa odotellessa.

Nelijalkaisen herran seura on paljon kaivattua terapiaa. Miehelle puhjenneen allergian takia oma nelijalka-armaani on asunut jo useamman vuoden vanhempieni luona toisessa kaupungissa, ja kissanikävä on minulla kova.

Hirveen heleppoo ottaa kuvia mustasta kissasta iltahämärissä tarkennusongelmaisella kameralla - not!

 

Tästä myyrien kauhusta onkin hiljalleen sukeutumassa lupsakka kotikissa.

Ihanata on, kun joku kuoputtaa massusta!

Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kissaherra jäi maaseudun rauhaan, kun me ahtauduimme autoon ja ajoimme kaupunkiin. Kahvit hörpättyään mies jatkoi matkaa omaan kaupunkiinsa - töiden vuoksi asumme nimittäin viikot eri paikkakunnilla.

 

Minä jään odottelemaan seuraavaa viikonloppua.

Pääsiäispuuhaa

Pääsiäisen aikaan tuli piipahdettua kotimaisemissa. Teinisiskon huoneesta löytyi tällainen nykytaideinstallaatio, johon en malttanut olla tarttumatta. Ihanaiset termit "lankaoksennus" ja "pätkärääkätty" saivat aivan uuden merkityksen. Kuvitus takuutärähtänyttä kännykameralaatua, pahoittelen.

Kauaa ei tarvinnut yksin tämän taideteoksen parissa ähertää, kun paikalle ilmaantui näppäräsorminen apuri. Tätin tyttö <3

Alkuillasta mies alkoi patistella minua autoon ja kotimatkalle. Millään en ois malttanut lähteä, kun jäi homma kesken.

Ehkä kerran vielä tapaamme, lankaoksennus.

Tässä.

Toisen vuoden kevätaurinko on lämmittänyt sen verran mukavasti, että tämä työmyyräkin päätti vihdoin kaivautua esiin kolostaan. Niin että tässä sitä nyt ollaan. Taas, vielä, miten vaan.

Viimeisten kahden vuoden aikana täällä on koettu melkoisia mullistuksia. Elämä sai uuden nelivuotissuunnitelman, jonka päätteeksi olisi tarkoitus painaa päähänsä hassu hattu. Sen myötä vaihtui kotikaupunki, ja ala, vaikkei nyt ei kokonaan vaihtunut, niin ainakin haarautui aivan eri suuntaan. Niin moni asia on muuttunut, että täällä taitaa kirjoitella aivan eri emäntä kuin kaksi vuotta sitten. Paljon onnellisempi ainakin.

Myyränpesän on tarkoitus toimia paikkana, jossa voin hömppäillä ja hömpsästää aivotyön vastapainoksi niistä elämän oikeasti tärkeistä asioista: neulomisesta, kauniista esineistä ja asioista, ihanista hetkistä.

Tervetuloa mukaan. Taas, vielä tai miten vaan.

Se työntäisi kädet multaan, sitä aurinko palvoisi...

Eilen ja tänään kiersin kirppareita ja kasvikauppoja, ja puuhastelin sittenpienen keittiötarhan meidän paahteiselle parvekkeelle.

Kirpparikierroksen suosikkilöytöni: Shampanjanjäähdytin, johon istutin valmiina taimina ostamaani kuukausimansikkaa.

Salaattitarha pääsi vanhaan kiuluun.

Näiden kasvit ovat vielä sisällä esikasvatuksessa...

Pelargonia on parvekkeen ainoa syömäkelvoton kasvi, mutta sai oman haarukan sekin. Ettei vain kateus iske ja lopeta kukkimistaan mokoma ;)

Alunperin haaveilin ruukuiksi vanhoja emalikattiloita, mutta ne olivat turhan kalliita. Onneksi löytyi korvikkeeksi muuta hauskaa, ja varsinkin tuo shampanjanjäähdytin on aivan ykkönen. Nyt en vain malttaisi odottaa, että multaiset purkit muuttuvat vihreiksi keitaiksi :)

Jokunen kasvi on vielä haaveissa, timjamin tahtoisin ja ehkä tomaatin tai paprikan. Pitäisi vain lähteä metsästämään lisää ruukkujakin.

Aurinkokissat

Blogirassuni on jäänyt vaille päivityksiä kiireiden ja väsymyksen takia. Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin neulominen ei ole kiinnostanut pätkääkään, eikä siis ole ollut raportoitavaakaan.

No nyt on.

Projekti: Aurinkokissat / Cats in the Sun

Malli: Kotitiikeri / Kulkukissa (Jenni Österman)

Lanka: Neuleunelmia-sukkalanka

Puikot: 2.5mm pyörö sekä 3mm sukkapuikot

Ravelryssä törmäsin jonkun tekemiin kotitiikereihin, ja rakastuin ensi silmäyksellä. Kirjastossa sattui jopa olemaan Neulekirja vapaana hyllyssä, joten säntäsin sen heti seuraavana päivänä hakemaan. Ihanan pirteän värinen Neuleunelmia-lanka oli odotellut laatikossa sopivaa projektia joulumarkkinoilta asti, ja nyt sille löytyi täydellinen ohje.

Muutin mallia hieman, sillä ohjeen mukaan lankaa olisi tarvittu 150g ja minulla oli vain 100g. Ihanat näistä tuli näinkin, ja lankaakin jäi reilusti yli... Napit ovat enimmäkseen miehen äidin varastoista löytyneitä lahjoituksia, kaikki ihanan eriparisia :)

Näistä tuli todelliset hyvän mielen sukat, ja puikot ovat taas viuhuneet näiden valmistumisen jälkeen. Pari keskeneräistä työtä on valmistunut ja uutta päässyt puikoille. Seuraavaksi puikoille päässee Neulekirjan ihanat Jänikset maailmankartalle -jämäsukat.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Elämää neljän seinän sisällä

Neulerintamalla on ollut viime päivät hiljaista, varsinkin kun vietin pitkän viikonlopun kipeänä. Liian voimattomana heiluttelemaan puikkoja, vankina neljän seinän sisällä.

Aika torstai-illasta sunnuntaihin kului h i t a a s t i. 

Jopa kattorakenteet vaikuttivat mielenkiintoisilta verrattuna aamupäivien televisio-ohjelmatarjontaan.

Kissat tuijottelivat ikkunalaudalta.

 

Totoro kuunteli, kuinka chilit ja salaatti kasvavat kohisten.

Perjantai-iltana sai sentään ihailla värikästä auringonlaskua ikkunasta.

Launataina alkoi neulominenkin taas kiinnostaa, ja sunnuntaina pääsin kunnolla vauhtiin. Mutta mihinkään monimutkaiseen ei aivotoiminta riittänyt, joten käytin loput Novitan Bambut tiskirätteihin.

Viikonlopun jälkeen taas ei neulominen ole hirveästi jaksanut kiinnostaa. Hamsterikuu on kuitenkin lopuillaan, joten pitäisi kai yrittää kovalla loppurutistuksella saada se Decimal-takki valmiiksi...

P.S. Virkkuukoukku on sentään heilunut muutamana iltana, ja ikuisuuspeittoon on syntynyt jokunen pala lisää.