Mummolan räsymatto

Malli: perussukka ylhäältä alas, 2-8 kerroksen raitoja satunnaisessa järjestyksessä

Lanka: läjä sekalaisia jämiä

Puikot: 2.25mm pyörö (magic loopilla kaksi sukkaa yhtä aikaa)

Tykkään, tykkään niin hirmuisen paljon!

Tämän lähemmäs mummolaa en itse ole koskaan päässyt - viisi vuotta sitten vierailin äitini syntymäkodissa. Se oli oikeasti hieno kokemus ihmiselle, joka ei koskaan ole saanut tutustua isovanhempiinsa. Oli jännittävää miettiä, miltä mökki mahtoi näyttää kun äitini perhe siellä vielä asui. Pystyin melkein näkemään äitini uutuudenkiiltävät kumisaappaat, joista isosisko oli kateellinen sekä mummoni tiukka ryppy silmien välissä (minulla on sama kiukkuryppy) antamassa kyytiä herrahenkilölle, joka oli eksynyt väärälle talolle viinaostoksille keskellä yötä - mummoni oli uhannut iskeä häntä puntarilla päähän. Oikeasti nämä tapahtumat sijoittuvat perheen seuraavaan kotiin, mutta väliäkö hällä. Minun ajatuksissani mummo istuu tyytyväisenä keinutuolissa mökissään (ilman kiukkuryppyä) ja kissa venyttelee räsymatolla olevassa aurinkoläikässä. Räsymatto on kirjava, kuten nämä sukat.

I would walk 500 miles and I would walk 500 more

Olen löytänyt uuden rakkauden: kävelyn. Eikä mitään kevyttä sunnuntaikävelyä, vaan pistellään töppöstä toisen eteen niin lujaa kuin ikinä. Sitten jos kävellen ei pääse niin lujaa että tuntuu, on aika vähän juosta.

Ja ne töppöset - luultavasti suurin syy tähän rakkauteeni:

Kuva demonstroi toisen näiden maailman parhaiden kenkien ärsyttävistä piirteistä - vähänkään pidemmällä nurtsilla (saati sitten oikeasti luonnon helmassa) kulkiessa varpaanvälit täyttyy kasvillisuudesta. Voikukat ovat erittäin hanakoita tarraamaan varpaisiin, harmi kun en niistä ole ottanut kuvaa. (Se toinen ärsyttävyys on, että kaikki hiekanmurut ja suuremmatkin sattumat tahtoo hyppiä kenkään sisään. Vika voi kyllä hyvin olla minussakin, olen nimittäin mestari poimimaan kiviä ihan kaikkiin kenkiini.)

Niin, tämä minun rakkauskävelyni tapahtuu työmatkalla, jota kertyy noin kuuden kilometrin verran päivittäin. Ennen työmatkakävely oli useimmiten melkolailla epämieluisaa puuhaa. Välillä ärsytti niin hiivatisti lähteä tarpomaan töihin, ja useimmiten tuli kävellessä hiki, ja sitten sai töissä möllöttää hikinahkeissa vaatteissa. Kengätkin hiersi ja what not.

Nyt kiskaisen aamulla innoissani lenkkikamppeet päälle ja viisivarvaskengät jalkaan ja kipitän töihin suihkuun. Mitä kovempi hiki tulee, sen parempi :D

Tarinan opetus? Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. Eli pistele menemään sellaista tahtia, että taatusti hiki lentää ja muutkin sen huomaa :D Kaupanpäällisinä tästä on tullut itselle hirrrveen hyvä mieli ja huomattavasti virkeämpi olo. (Ja kanssakävelijöille ihmeteltävää, kun tuijottavat epäuskoisina mun kenkiäni.)

Parasta palautetta

Joulun alla innostuin neulomaan kissakamuille leluhiiriä.

Hiljattain havaitsin, että ainakin yksi hiiri on saanut kovasti rakkautta osakseen.

Parasta palautetta neulojalle (tai tässä tapauksessa virkkaajalle) on se, että valmis työ pääsee käyttöön <3